Ensimmäinen kirjallinen tieto Muinolasta, tai paremminkin talon asukkaista Muinosista, löytyy vuoden 1541 maakirjassa, jolloin Muinosia oli kolme savua (eli ruokakuntaa) Vesulahden Vuolingon neljänneskunnassa. Heidät voidaan paikantaa vuoden 1561 verollepanomaakirjan avulla Vanhamäkeen. Muinola on ollut ainakin vuodesta 1541 Muinosten hallussa. Silloin isäntänä oli Paavo Muinonen. Näin laskien nykyinen omistaja on neljättätoista sukupolvea. Tosin historia saattaa olla paljon pitempikin.
Professori Kauko Pirinen, joka on tutkinut laajasti savolaisia sukuja, on sanonut, että Muinoset ovat Mikkelin seudun alkuperäisväestöä. Lisäksi nimi Muinonen merkitsee vanhaa ja kertoo, että kyseessä on mahdollisesti kylän vanhin asukas. Vuosisatojen ajan on tilalla harjoitettu karjataloutta mutta nyt vuodesta 1995 lähtien päätuotantosuunta on metsätalous.
Aikaisempina vuosisatoina metsästyksellä ja kalastuksella oli varsin suuri merkitys ihmisten ravinnonsaannin ja hyvinvoinnin kannalta, saatiinhan metsästä ja järvistä sekä syötävää että myytävää.
Kuvassa oleva näkymä on lähimmän kalaveden Lannoon lammen venerannasta, josta Muinolan asukkaat ovat satoja vuosia kalalle mennessään veneensä, aiemmin myös yhdestä puusta koverretun ruuhen tai kopukan (lautan) vesille työntäneet.
1800-luvun alkupuolella serkukset "bondesönerna Matts Påhlsson och Mårten Jacobsson Muinonen" hankkivat hallintaansa puolet Tonni nimisestä kruununtilasta numero 12 Puulaveden rannalla ja sitäkautta oli mahdollisuus päästä nuotanvetoon muikkuapajille. Transport-asiakirjassa on merkitty tilan aikaisemmiksi haltijoiksi "bondesönerna Matts, Christer och Daniel Mattssöner Närväin, jemte deras försörjde systrars lagligen tillsatte förmyndare bonden Påhl Wiljakain". Asiakirja oli päivätty 9. huhtikuuta 1838.
Selityksenä edellisessä kappaleessa käytetystä käsitteestä "kruununtila": Vanhamäki oli ollut lähes koko 1600-luvun (1606-1690) saksalaisen von der Pahlenin läänitysalueena ja verotus oli huomattavasti korkeampaa kuin Pietari Brahen läänitysalueen talonpojilla. 1700-luvulla verorasitus kasvoi jatkuvasti ja usein sattuneet katovuodet heikensivät pitäjäläisten veronmaksukykyä. Kolmen vuoden verorästien takia talo menetti perintöoikeutensa ja muuttui kruununtilaksi, jolle usein entinen omistaja jäi asumaan. Ellei pystynyt suorittamaan vuotuisia veroja, talo annettiin hänelle, joka lupautui maksut hoitamaan. 1700-luvun puolivälissä Vanhamäen kuudestatoista kantatalosta viisitoista oli kruununtiloja. 1780 alkoi isojako, joka saatettiin loppuun 1800-luvun puoliväliin mennessä. Sen jälkeen alkoi kruununtilojen lunastaminen takaisin perintötiloiksi.
 |
Aikojen kuluessa väkimäärä talossa
lisääntyi, tuli miniöitä ja vävyjä. Metsämaata ja
peltoja jaettiin uusiksi taloiksi. Enimmillään Muinolan
mäellä oli viisi taloa peräkkäin pohjoisesta alkaen: Pohjoiskangas, Hannola, Muinola, Pekkala ja Anttila. Vuonna
1867 25. tammikuuta tehtiin vaihtokauppa veljesten Matti
ja Jaakko Muinosen (edellämainitun Mårten Jacobssonin
poikia) ja heidän pikkuserkkunsa Paavo Muinosen (hän
oli Matts Påhlssonin poika) välillä. Paavo luopui
osuudestaan Pohjoiskankaan tilaan ja sai Ylätonnin talon
sekä vielä 936 markkaa päällisiä, niinkuin
sopimuspaperissa sanottiin. Paavo ja hänen
jälkeläisensä, jotka edelleen talon omistavat, ovat
siitälähtien myös Puulan vesillä kalastelleet. Arkeofyyttikasvi Tummatulikukka (verbascum nigrum) ilmestyi Pohjoiskankaan entisen pihapiirin laitamille, kun maata muokattiin metsänistutusta varten vuonna 2007. |
Yllä oleva kuva on tehty vanhoista valokuvista yhdistelemällä Muinolan isännistä, itse esiinnyn 1800-luvun poliisin virkapuvussa 18-vuotiaan naamalla. Isäni Kalle Vihtori istuu oikeuden tuomarin vaatteissa hieman yli 20-vuotiaana. Hänen isänsä Juho Vihtori sekä edelleen hänen isänsä herastuomari Matti Muinonen molemmat omanaitsenään, eli oikeuden lautamiehiksi sonnustautuneina.
Kuvassa äärimmäisenä oikealla olevan herastuomari Matti Muinosen s. 19. 9. 1832, k. 18. 4. 1897 poika Juho Vihtori hankki myös nuottavesiä vuokraamalla kalastusoikeuksia Kissakoski yhtiöltä Ylänteen järvelle 1900- luvun alussa. Muutamia vuosia myöhemmin hän osti samalta järveltä Lehtosen saaret sijoituspaikaksi nuottakatokselle ja kalatuvalle. Nuotanvetoa Ylänteellä harrastettiin noin 40 vuoden ajan ja sen jälkeen vielä verkkokalastusta.
Paitsi kalastaja Vihtori oli myös innokas metsämies. Hän muunmuassa anoi ensimmäiset hirvenkaatoluvat Vanhamäessä. Aluetta hirvijahtia varten oli 1500 hehtaaria, omien maiden lisäksi piti vuokrata tarpeellinen määrä lisämaata naapureilta. Jahti oli suoritettava syyskuun kahdeksan ensimmäisen päivän aikana joten kiirettä piti. Kaatolupia oli enimmillään 9 syksyä kohti viiden vuoden aikana alkaen 1906. Aseena hirvimetsällä Vihtori käytti Berdan kivääriä, joka oli entinen Venäjän armeijan sotilasase, kaliiperi 4,2 linjaa (10,7x58R) ja luodin paino 25 grammaa. Vihtori oli nuorena miehenä käyttänyt samanlaista asetta ollessaan ns. Suomen sotaväen harjoituksissa.
Muinolan vanha rakennus vuonna 1920. Oikeanpuoleinen osa on rakennettu 1800-luvun alussa ja se toimi talvikestikievarina vuosisadan jälkipuoliskolle asti. Jatko-osa rakennettiin noin vuonna 1900. Seuraava asuinrakennus valmistui tälle samalle paikalle 1928. Etualalla Kalle Muinonen, hevonen ja siipiaura.